torstai 25. lokakuuta 2012

Bobi

Mulla oli ensin ajastettu kirjoitus tulossa mutta päädyin kuitenkin johonkin purkamaan tätä sisällä olevaa suruani / tuskaani.

Bobi on 6.5 vuotias Kääpiöpinseri. Asustellut meillä vuoden verran. Viimeisen kuukauden aikana Bobi on saanut kolme epileptistä kohtausta.
Ensimmäinen kohtaus oli lyhyt. Vain noin minuutin verran. Bobi alkoi kakomaan ja halusi ulos. Klo oli 23.30. Oksensi vaahtoa, joka ei ole uutta. Vaahdon oksentaminen on luokiteltu ns. tyhjän mahan syndroomaksi. Niinpä olen antanut pieniä välipaloja pitkin päivää. Kesken oksentamisen Bobi suorastaan sinkosi kyljelleen, jalat ravasivat, aivan kuin olisivat juosseet tosi lujaa. Kohtaus oli nopeasti ohi ja koira nousi avustettuna jaloilleen. Huojui hetken ja lähti kävelemään niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Oli niin pimeää, etten oikein tiennyt aluksi uskoako silmiään. Oliko se jonkinlainen kohtaus vai ei?!

Toinen kohtaus sattui pari viikkoa sitten. Olin kaupassa ja poika P oli kotona. Bobi oli tullut jalkoihin ja kaatunut kylelleen, jalat oli jälleen ravanneet ja koko koira oli tärissyt. Kohtaus oli kestänyt reilun minuutin, jonka jälkeen Bobi oli ollut voimaton. Poika P oli ottanut sen syliin. Jälkivaihe oli kestänyt noin 3-5 minuuttia.

Viime yönä tuli kohtaus nro 3 klo 23.30. Olin vielä hereillä...onneksi. Olin juuri asettunut pitkäkseni, kun kuulin Bobin lähtevän omalta petiltään. Se syöksyi meidän sänkyä kohti. Kohtaus oli jo päälle tulossa. Nappasin koiran käsiini ja siirsin avarampaan kohtaan, ettei se satuta itteään. Kramppasi mutta koko ajan etsi katsekontaktia eli oli tajuissaan siinä vaiheessa. Pissa meni alle. Juttelin rauhallisesti ja silitin hiljaa. Kohtaus voimistui ja Bobi jäykistyi joka lihasryhmällään aivan tönköksi, hengitys lakkasi ja koira meni tajuttomaksi. Siinä vaiheessa se oli mahallaan lattialla. Kuului vaimeaa huutoa, kun ilma puristautui keuhkoista äänihuulien läpi. Äänen ei siis pitäisi johtua tutkimusten mukaan kivusta. Kohtaus oli edellisiä kertoja huomattavasti pitempi. Kesti 3-4 minuuttia. Kuulin käsiini, että lihastonus alkoi palautumaan ja Bobi tuli samalla tajuihinsa. Halusi seisomaan mutta onneksi sillä ei näyttäisi olevan tarvetta kävellä. Se olisi kurjaa, koska voisi satuttaa itsensä. Kiinnikään kun ei saa pitää. Nostin Bobin omalle petilleen, jossa se istui ja huojui mutta jaksoi kuonollaan tökätä käteeni aina, kun lopetin silittämisen. Läähätti. Jälkivaihe kesti tällä kertaa 10-15 minuuttia. Sitten Bobi järjesteli petinsä ja kävi nukkumaan.
Klo 6 halusi sitten pissalle ja oli oma hössöttävä itsensä.

Olen ollut yhteydessä eläinlääkäriin kahteenkin kertaan. Kohtauksia seurattiin -toistuuko ne ja miten usein. Toistuuhan ne ja pahenevat kerta kerralta.
Lääkäriaika on varattuna ensi viikon keskiviikolle mutta toivon saavani sen vaihdettua vielä toiselle eläinlääkärille, jota on paljon kehuttu. Jos aika siirtyy näin ollen kovin kauas, on tyydyttävä alkuperäiseen aikaan.

Bobin ikä huomioiden on pelkona, että kohtaukset aiheuttaa esim aivokasvain / etäpesäkkeet. Tässä kohtaa on pakko sanoa, että minä todella toivon, että kohtausten aiheuttaja on vain epilepsia.
Mikäli kuitenkin pahin pelkoni toteutuu, olen tehnyt päätöksen, että Bobi jää sitten ns. pöydälle.


Niin, että jos vaan suinkin, niin pitäkää peukalot ja varpaatkin pystyssä, että olisi jokin hoidettavissa oleva sairaus. Huoli on niin suunnaton ja suru vie voimat.

8 kommenttia:

  1. Voimia teille kaikille, mutta ennen kaikkea Sinulle ja Bobille!

    VastaaPoista
  2. Peukut on täälläkin pystyssä. Toivottavasti se on vain epilepsiaa ettei suloisesta koirasta tarvitsisi luopua.

    Minulla on epilepsia ja sen kanssa voi elää. Kohtaukset eivät satu, mutta kouristuksen jälkeisenä päivänä lihakset on maitohapoilla. Kohtauksiakaan ei tule kun lääkitys on kohdillaan ja muistaa lääkket myös syödä.

    VastaaPoista
  3. Näpit on sojossa porin puolessakin,toivottavasti on lääkittävissä oleva juttu. Ellu

    VastaaPoista
  4. Voi Bobi-parkaa,kovasti toivon,ettei ois mitään vakavampaa!sormet ja varpaat ovat pystyssä,lähettelen silityksiä,rapsutuksia ja halauksia pikku koirallesi <3 Voimia sinullekin!

    VastaaPoista
  5. Minä täällä pistän kaikki sormet ristiin ja juttelen koirien Luojalle. Toivottavasti se on epilepsiaa, siihen kun olisi lääkkeetkin olemassa.
    Voimia sinulle ja koko perheelle. Ulla

    VastaaPoista
  6. Kaikki peukut pystyssä Bobin puolesta

    VastaaPoista
  7. Kovasti toivotaan täälläkin, että lääkityksestä olisi apua. Voimia sinne kaikille <3

    VastaaPoista
  8. Hei, ehdin nyt vasta lukemaan näitä kuulumisia kun töissä oli hiljaista aikaa. Kyynel tuli silmään ja todella paha olo teidän puolesta. Kaikkea hyvää Bobille ja toivottavasti kaikki menee hyvin <3 Terv. Hanna ja Senna

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. Iloista päivää.