Tiistai 16.6.

Kyllä se vaan niin on, että minä olen mielessäni haudannut Simo-kissan ja niin on tehnyt koko perhe. Ei pihaustakaan koko kissasta ole kuulunut. Kolunnut olen heinikoita ja tien varsia. Kukaan ei ole nähnyt, eikä kuullut Simosta muuta kuin ne jotka ottivat yhteyttä minuun heti katoamisilmoituksen laitettuani.

Joku vatipäähän oli tässä lähimaastossa ripotellut rotanmyrkkyäkin tien vierille. Mikähän ratas se semmosenkin ihmisen päässä oikein heittää? Kaikki varmaan? Ei taida olla silläkään kaikki muumit laaksossa.

Tänään on sitten sammakoiden vesillelasku. Poika E ja A, kun ottivat sammakon kutua paljuun ja nyt on nuijapäät siinä vaiheessa, että omistavat jo jalat. Tänään pojat vie ne sinne mistä toivatkin eli vähän matkan päähän ojaan jossa sammakoita elelee. Eipä siis ole tullut paljuiltua. Ei hirveesti ole houkuttanut istuksia sammakoiden keskellä.

Tänään on kauheen kylymä päivä. Lämmintä ulkona on kyllä 17 astetta mutta tuuli on kylymä. Piti pitkähihasta ja lahkeista päälleen etiskellä. Tunkasin peiton koneeseen. Saa kuivaksi tällä kelillä, jos vaan saa köytettyä narulle niin, ettei lennä tuulen mukana.

Olohuoneen pieni pintaremontti alkaa olla muuten valmis mutta vielä puuttuu pintamaali vessan ja vaatehuoneen ovesta. Jos sen sais tälä viikolla tehtyä. Sitten voisi siirtyä taas rapputasanteen kohalle ja miettiä mitä seinän nysälle tehdään. Siihen on upotettuna loisteputkivalo. Ritilä pitänee sekin maalata mutta laitetaanko sen ympärille tapetti, maali vai levy. Jossain vaiheessa portaat on hiottava ja kenties maalattava. Ne ovat lakatut tällä hetkellä ja materiaali lienee mäntyä. Ei vain kannata alkaa siihen urakkaan niin kauan, kuin Netta on meillä. Ison koiran kynnet kun vetäsee herkästi pehmeään puuhun syvänkin uran.

En muista olenko kirjoittanut jo poika A:n ympärileikkauksen aiheuttamasta viimeisestä käänteestä. Vielä joudutaan ainakin kerran käymään isossa sairaalassa. PAD vastauksessa oli, että krooninen tulehdus ja kuroumaa, joten elokuussa pissanäytteisiin. Tarkistavat, ettei tulehdus ole jäänyt virtsaputkeen muhimaan. Oli siis tosi hyvä, etten koululääkäriä uskonut. Hän oli sitä mieltä leikkaustarpeesta, että jos ei esinahka ole löystynyt murrosikään mennessä, niin sitten uudestaan näyttämään. Vetosi siihen, että kun ei ole tarvinnut mitään lääkekuureja tulehdusten takia, niin ei ole kiirettä, eikä arpeutumia näy. No ei ole tarvinnut kuureja. Suihkutteluilla pärjäsi mutta niinpä vaan on kuroumat tulleet vaikka päällisin puolin niistä ei ollutkaan havaintoa ja krooninen tulehduskaan ei ole mikään saman tekevä juttu. Pääasia kuitenkin, että nyt on hoidettu.