maanantai 9. heinäkuuta 2012

Niin olis paljon kirjoitettavaa

Minähän olen sitä ihmistyyppiä, että puran ajatuksiani kirjoittamalla. Nyt olis taas paljon kirjoitettavaa, paljon purettavaa mutta kirjoitanko tänne? No en tosiaankaan. En ainakaan siinä muodossa, kuin tuntuisi omasta mielestäni tarpeelliselta. Olen etiskellyt paikkaa, jonka saisi salasanan taakse mutta en ole löytänyt muuta kuin vuodatus. Sinne ei tällä hetkellä pääse. Pääseekö sitten enää ikinä, en tiedä.
Vuodatuksessa mulla on ollut blogi vuosikausia mutta kyllästyin sen ainaiseen takkuiluun, joten laitoin tämän julkisen version, joka on osoittautunut jo moneen kertaan virheeksi.

Ihmettelen ihmistyyppiä ( joo, ei ole todellakaan hyvä sanavalinta ), joka ei osaa sanoa ääneen sitä mitä oikeasti tuntee, sitä mitä oikeasti ajattelee. Miten se voi olla nii perhanan vaikeaa, etenkin kun on kyse jaksamisesta, omasta terveydestä? Pelko siitä, että ihmiset suuttuvat, jos hän kieltäytyy - sitäkö se on? Vai onko kyseessä ikään kuin paikkansa lunastaminen. "Minun on jaksettava ". Ihmettelen myös sitä, että miten ihmiset on sokeita. Mennään kylään, istutaan päiväkausia tekemättä mitään, laittamatta tikkua ristiin. Odotetaan valmista mutta ei huomata, että toinen ei jaksa. Ilmoitetaan kenties jopa haluttu ruokailuaika. Ei välttämättä huomata edes sitä, ettei ole kaikille nukkumapaikkaa. Pääasia että itellä on. Ehkä perheen aikuiset lapset ovat sen jo tajunneet, mutta ne kutsumattomat "kylänmiehet" pitävät hotellinaan. Ilmoittavat vain tuloaikansa. Tietääpähän talonväki alkaa kattamaan pöytää ja petaamaan petejä, halusivatpa he näitä vieraita tai ei. Ei talonväeltä kysytä. Sinne vaan mennään.

Mitä sitten tulee, kun joku / jotkut puuttuvat tilanteeseen? Herne ellei karttapallo löytää tiensä nenän ahtaisiin syövereihin kaivautuen yhä syvemmälle ja syvemmälle pimeyteen. Tukkien järenjuoksun vähäisimmänkin kulkureitin. Ne jotka ovat uskaltaneet suutaan avata saavat ryöpyn niskaansa ihmiseltä, jota ei koko asiassa edes tarkoitettu. Ei meistä kumpikaan suunsa avanneista ! Sitten soppaa sukeltaa  jo ulkopuolinen ihminen, joka väittää asianomaisen tuntevansa mutta hänen tekstinsä paljastaakin totuuden. Ei tunne vähimmissä määrinkään.

Olenko keksinyt koko näkökantani asiaan? En ole. On kysymys ihmisestä, joka uskaltaa kyllä mulle sanoa asioita, mitä tuntee ja miltä tuntuu mutta ei saa suutaan auki muiden kuullen. Ehkä minun pitäisi vain hymyillä, kuin hangon keksi ja nyökytellä mutta kun ei onnistu, niin ei onnistu. En pysty pitämään suutani kiinni ja katella vierestä, kun toinen ei jaksa.

Miksi en sitten ite mene hovimestariksi, kun olen näin perkeleen täydellinen? Niin, en ole täydellinen, eikä minusta täydellistä tule ! Kyllä sain viestiä, että " eipä sitä yhtä huutelijaa ole apuna näkynyt!". Ei ole ei, eikä kyllä näy. Ei ole ensinnäkään mahdollisuutta lähteä. Matka on pitkä ja lomat on lomittu tähän erään. Toisaalta eipä ole ollut tähänkään asti tapana lähetä "juhlia" kuokkimaan, joten emme tehneet sitä nytkään.

Ne juhlat, eipä sitä talonväeltä tarvi kysyä haluaako he niitä juhlia vai ei. Eihän vaikka?! -oliskos he kieltäytyneet.

10 kommenttia:

  1. moikka!!
    tosia asiaa sie puhut. tuo on kuule yllättävän yleistä että tullaan kylään viikoksi ,päiväksi ,kaheksi miten nyt kyläilyn lomassa päätetään ja miltä nyt se pirun palvelukin näyttää.jos näyttää että ei palvelua tipu ollaan päivä jne. voi kuule ihan samassa ojassa ja allikossa taidan miekin olla ja veikkaanpa moni muukin muttei uskalla sitä tunnustaa. sanon vaan jaksamista ,ovet takalukkoon... no heh ei multa ainakaan onnistu. olen ilmeisesti liian perkeleleen hyvä uskoinen ihminen ja näen vain kaikissa sen hyvän.sitten jälkeen päin surkuttelen asiaa mietin miksi en sanonut mitään... no siksi kun en osaa sanoa EI! kai sen joku päivä vielä opin tai sitten EN! :-/

    VastaaPoista
  2. meille ei kyllä ainakaan tulla vaan passatavaksi...meillä ollaan kuin kotonaan jos tullaan ja jollei talon tavat sovi niin pysykööt pois. en halua semmoista lomaa jossa pitäis itse saada lomastaan lomaa. ei voi ymmärtää semmoisia ihmisiä jotka ajattelee menevänsä toisen kotiin vaan LOMALLE!sitä varten on leirintäalueet,hotellit ym.lomakohteet.

    VastaaPoista
  3. tsemppiä!Sammaa minäki ihmettelen...
    Ja tuosta vuodatuksesta,haluaisin kans salasanallisen blogin,mutt ku se on nyt "kiinni".Eikä tänne bloggeriinkaan kehtaa mitä tahansa kirjoitella...
    Kirjoittaminen ku on mulle "terapiaa";)

    VastaaPoista
  4. Niin tuttua, niin tuttua. Vuosia sitten meilläkin oli KESÄVIERAITA, sellaisia useamman hengen porukoita. Tulivat parhaaseen heinän teko aikaan, viipyivät vähintään 2 viikkoa, eikä liioin tikkua ristiin laittaneet. Yhtenä kesänä oli päre tosiaan palaa, kun rehunteko jäi juhannusviikolle, siivoukset ja leipomukset tekemättä ja kuului toivomus että olis ollut mukavaa jos ois saanut piirakoita. Mielessäni huusin, ulos ei se tullut. Olin liian pehmeä.
    Nyt on ne ajat ohi, onneksi. Nyt osaan jo kieltäytyä tarvittaessa lastenlasten hoidostakin. Vieraatkin vain päivän pari viipyvät ja auttelevat.
    Ihan asiaa olet kirjoittanut, jokaisen pitäisi saada lukea tuo, niin eiköhän joillakin alkais omatunto kolkuttaa...

    VastaaPoista
  5. Täysin asiaa kirjoittet! Meilläkin välillä "ystävä"perheitä kylässä...toiset eivät tikkua ristiin laita auttamisen puolesta. Odotellaan aamupalasta iltapalaan/yöpalaan asti... Odotetaan että teen pedit valmiiksi, leikitän omat ja kyläiliöiden lapset...ja teen sitten sellasta ruokaa että HEIDÄN LAPSET syövät(lista on mistä tykkäävät ja mistä ei)...

    Sitten on taas niitä ystäväperheitä, mitkä auttavat kaikessa...jopa viikonloppuna tullessaan tietävät että miehellä on nurmikonleikkuuta yms...jopa ystäväperheenmies menee ajamaan nurmikkoa...Lisäksi tullessaan tuodaan ruokakassi tai kaksi tuliaiseksi missä on jokaiselle jotain...

    Eli kyllä on erilaisia vieraita!!! Toiset odottavat hotellitason palvelua ja toiset sitten taasen auttavat kuin kotonansa olisivat!

    VastaaPoista
  6. Minä olen sen linjan ihmisiä, etten mielelläni ota vieraita (lue: sukulaisperheitä) yökylään. Olen rajoittanut vieraspatjojen määrän yhteen. Jos sukulaiset haluavat vierailla luonani, on heidän parempi mennä hotelliin tai hostelliin yöksi. Onneksi sukulaistet ymmärtävät miksi en jaksa vieraita. :)

    VastaaPoista
  7. Onneksi on niin peni huussolli ettei yövieraita mahdu, ei ole ees yhtään ylimääräistä patjaakaan,
    joten saavat muualta yö sijansa etsiä.

    aikoinaan kun lapset olivat pieniä ja tultiin lomalle minun , tai mieheni synnyin kotiin, niin heiluttiin pellolla hanko kädessä ja jos ei muuta niin kitkupelto, ja marjan poimua, eipäs ole ollut varaa kyläily reissulla laakereilla levätä,
    Käyvät kyllä kyläilemässä päiväseltään ja hyvä niin,,
    jos ei muuta sovita,,

    VastaaPoista
  8. Tunnistaa muuten pirun hyvin ketä tarkotat tuolla ihmistyypillä, joka ei sua turpoosa auki ja.....ja......
    Minut on opetettu/käsketty töihin jo polovenkorkusena pentuna ja siitä en kaet voi luoppuu niin pitkään kun piä pystyssä pysynnöön ja tiijät varsin hyvin jotta minun harteillani on painolastina tunne ja aivoni käskee "paikkani tässä elämässä on lunastettava nostamalla vaikka sitä mahotonta kivvee.....kuolemani jäläkkeen toivomukseni on sitten olla se vappaa taivaan lintu. Tunnen nahoissani miten paljon minä tien vieläkkii viärin läheisiäni/perhettäni kohtaan, vaikka hakisin kuun taivaalta, joku kohta aina männöö päin helvettiä.
    Tämä viikonloppu onkii tuas rassanna ihan pohjia myöten minun sisintäni, vaen onpahan kuori kasvanna jo ympärille kovemmaksi ja kasvaa yhä, kun oppisin vielä sen taijon etten latelis tuntojani kellekkään/pitäsin ns. mölyt mahassani.
    Tuo loppuosio pääkirjoituksessa ei kyllä kosketa minua pätkänvertaa, sillä en kyllä laitellut tai sanonut edes Sinun hovimestaruudesta tai muustakaan mitään,.....jos nyt aivoni sanovat yhtään mitään enään.....mietittävää liikaa sairaille aivoilleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä muuten väittänykkään, että loppuosa sinua koskiskaan. Enkä muuten väittäny että alkukaan. Nimeäs en oo maininnut.

      Poista
    2. Et maininnutkaan nimeäni, mutta tunnistin ihan heti, kun olin lukemassa tuota tekstiä;)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Iloista päivää.