Enpä olis uskonut

En ikinä olisi uskonut innostuvani lukemaan sotaromaaneja ym. Ilmeisesti olen tullut tai ainakin tulossa vanhaksi.

Lainasin kirjastosta Lauri Törni -Vaarallinen tehtävä. Kirja imaisi niin sisuksiinsa, että se oli pakko lukea yhtä mittaa. Aloitin illan tunteina ja huomasin lopettavani kirjan viimeiselle sivulle klo 01.30. Kirja oli helppolukuinen mutta ei suinkaan mikään "saippuasarja" luettava.

Seuraavaksi luin Elävältä haudatut. Kirjailija Nadeem Aslam. Kyseinen kirja oli raska luettava. Vähän väliä pomppasi teksti menneisyyteen, aikaan joka johti nykyhetken tapahtumiin. Edes takaisin pomppiva teksti teki lukemisesta sen verran raskaan, että en jaksanut lukea yhtä kappaletta enempää yhteen menoon. Mutta luettua tuli - koko kirja.

Tänään aloitin kirjan Ilomantsin ritaripartio, Esa Sirèn. Jostain syystä näistä kolmesta helppolukuisin. Johtuneeko sitten siitä, että huumori, jota kirjassa vilahtaa on ymmärrettävässä muodossa, olenhan syntyisin Ilomantsista. Tämäkin kirja on sitä muotoa, joka on aivan pakko lukea ahmimalla.

Kaksi ensimmäistä kirjaa lainasin viime viikon alussa ja kolmannen eilen. Mitähän ensi viikolla ?!