Taas reissussa. Tämähän alkaa tulla jo tavaksi.

Viikonloppu, pidennetty sellainen meni pohojanmaan puolella. Lähettiin isännän kanssa to 25.9. klo 18 jälkeen kottoota. Mukava oli hiljaisessa autossa istua. Kukaan ei kyselly mitään, minkä nyt puhelin pariin kertaan soi. Kaikki varmaan arvaa, että tenavat kyseli sitä ja tätä.

Klo 21.30 oltiin Seinäjoella jossa yövyttiin Hotelli Fooninkissa.  Juu, eikä ole kuvia. ;) Hotelli oli siisti ja hiljainen. Alkuillasta pientä puheensorinaa käytävältä mutta sekin hiljeni. Saunaan olis saanut mennä samaan hintaan mutta se oli ns. yhteissauna, joten eipä hirveesti innostanut. Oven olisi kyllä kuulema saanut lukita mutta sauna oli jo täys ukkoja. Hirrrveesti yritettiin katella jottain elokuvaa mikä sattu telkkarista tulemaan mutta eipä jaksanut silmät pysyä auki. Isäntä oli aamulla jo seittämän maissa hereillä mutta minä havahduin kunnolla vasta puhelimen pirinään kahdeksan tietämillä.

Matkaa jatkettiin Prisman kautta Kokkolaan. Tavattiin läjäpäin sukulaisia. Isännälle läheisiä ja minulle avioliiton kautta sukulaiseksi tulleita.
 Olen miettinyt nyt pari päivää -no asioita. Keskustelut pyörivät lähinnä vanhoissa asioissa. Ei siinä mitään. Joskus on vaan puhuttava nekin vanhat. Toisinaan vaan tunnen itseni aika ulkopuoliseksi kyseisten keskustelujen / muisteluiden osalta. Tarinat ja muistot ovat ihmisistä, joita esim. minä, vaikka olen sukuun kuulunut jo pitkän aikaa, en tunne. Suurinta osaa näistä ihmisistä en ole koskaan edes nähnyt. ( Ps. sukulaisille tiedoksi,  kirjoitan blogiani nimimerkillä, joten tästä ei voi tunnistaa. )
Jäi myös vaivaamaan yhden sukulaisen käsinkosketeltava väsymys. En tiedä huomasiko sitä kukaan muu. Kyseinen ilta oli kuitenkin niin täynnä puheen sorinaa ja levyraatia, että otin yhteyttä kännykän kautta kotiin palattuamme. Tosin mikään ei sinänsä selvinnyt mutta ehkä piakkoin. Laitan käteni kyynärpäitä myöten ristiin, että kaikki on hyvin ja jos joku esim rukouksen voimaan uskoo, nyt olis taas sen paikka. Kiitos jo etukäteen.

Käsityö mulla oli mukana. Hiukan on tuo aikataulu kussut kintuille, joten sain otettua aikataulua hyvin kiinni. Peruslapasen neulominen onnistuu vaikka puhuessa. Tyttären poika, kun vie täällä kotona aika paljon aikaa, eikä pärjää pelkällä puhumisella hänen kanssaan.

Reissu oli rentouttava ja oli mukavaa olla muutama päivä poissa kotoa. Kotona odotti sitten ... no ne normaalit kotihommat, joita osan sain tehtyä vielä sunnuntai-illlasta heti kotiuduttuamme.

Kuvia ei siis ole.. tai no on mutta ei semmosia, joita täällä julkaisisin.

Tässähän täytyy oikein alkaa ihmettelemään miten nämä meidän nykyiset reissut menevät ns. putkeen? Ei ole sattunut kohille mitään autotallimökkejä. Siihen reissuun pääset tästä klikkamalla.

Sitä seuraavaa reissua odotellessa...