torstai 6. helmikuuta 2014

Alkaa olla aika pyöreetä minun päässä

Huomaan itessäni masennuksen merkkejä. Hakeudun hyvin herkästi aamupäivällä nukkumaan ja ajatukset ei selkene, vaikka kuinka yritän. Käsitöitä teen, vaikka välillä maistuukin puulta. No, mikä työ ei välillä maistuisi.
Tanssitreenit ovat jääneet. Siihen on varmaan syynsä mutta myös siinä voi olla syys moneen muuhunkin.
Päivät kun on yksin, seurana vain lemmikkieläimet niin kai siinä alkaa tulla jo höperöksi. Ei oikein tuo smol talk itekseen ole kovin antoisaa. Isäntä ei justi puhu, kuin omista työasioistaan ja välillä ei niistäkään. Jos taas minä puhun jotain, hyvin todennäköisesti menee ohi. Hän tulee töistä, syö, kahtoo telkkaria ja painuu nukkumaan. Ymmärränhän minä, että työ vie veronsa, vai ymmärränkö!? Ehkä. Minä istun tässä ja nyt, samalla paikalla ja yleensä neulon. Yläkerran olohuoneeseen en edes viiti mennä. Koirat ja kissa ravaa sinne perästä ja istumajärjestys on heidän osaltaa etiskelyä. Kun pysyn alakerrassa, makaavat omilla paikoillaan.
Kaikki tuntuu ottavan enemmän tai vähemmän päähän ja tulee mietittyä kaikkenlaista paskaa. Kotona 24/7. Tässäkö tämä on?

4 kommenttia:

  1. Toivotaan, että mielikin piristyisi valon myötä.

    VastaaPoista
  2. Saattaa se olla tämä aika, pitkään on ollut pimeää kun luntakin on saatu vasta hiljan. Josko se masennus kevään tullen helpottais, toivotaan näin :)

    VastaaPoista
  3. Sama tiällä, välimatka vain erottaa ja se jottei minulla edes iltasin ou hälinnee ympärillä....pienet on piirit meillä:(
    Olisinpa vähänkii paremmassa kunnossa, niin rutistas vaikka kaksistaan nokakkaan, parannettas mualimmoo/ilimanalloo....kuten parivuotta taapäin....minä reissasin sinun luo, kun alako seinät puristoo kassaan.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. Iloista päivää.