Nytkö jo syksy

Huomasin pari päivää sitten, että varaston takaisesta koivusta tipahteli tuulen mukana keltaisia lehtiä. Mihinkäs se kesä jäi, kun nyt on jo syksy? Toisaalta tämän kesän lämpötilat ovat olleet oikein sopivat minulle. Ei liian kuumaa mutta eipä justi kylmäkään. Syksyt ovat siitä kurjia, että luitani kolottaa. Niveliä särkee ja etenkin jalat ovat kankeat.

Vajaa kuukausi ja alkaa taas koulut. Alkaa normi arki niin lapsilla, kuin meillä aikuisillakin. Alkaa läksyissä neuvominen sekä huolehtiminen että nuorimmainenkin muistaa valmistautua parhaan kykynsä mukaan kokeisiin.

Bobi on ollut laiskimus muutaman päivän, eikä millään olisi halunnut lähteä ulos. Olen kantanut sen ulos ja kävellyt pitkin pihaa, että se käy pissalla. Lenkille kyllä lähtee suht mielellään mutta muuten panttaisi vaikka kuinka kauan.

Tekisi niin mieli neuloa tai virkata mutta kun ei nämä juuttaat sormiennivelet tykkää yhtään. Tiijän kyllä entuudestaan, että lopulta neulon vaikka särkylääkkeen voimalla, joka on vähemmän viisasta. Kirjan luku sentään onnistuu, kun vaan muistan laittaa uusimmat silmälasit päähäni. Niillä nään kaikkein parhaiten, eikä kirjaimet ala hyppiä riviltä toiselle, kuin heikkopäiset.

Vanhimman tytön auto on taas hajalla. Mikä lienee tulppa jostain irti. Ei siis tulppa tulppa. Lämmötkin siitä autosta oli noussu, joten pahimmassa tapauksessa on tapahtunut isompiakin vaurioita. No, polkupyöräily tekee oikein hyvää nuorelle naiselle. Ainakin annoin lainaan pyörän jo alkukesästä, jos vaan lienee tallessa.

Huomaatteko, nyt alan kirjoittamaan ympäripyöreitä. ;) Eipähän kukaan vedä hernettä palkoineen sinne minne aurinko ei paista.

Tänään poika A:lla kävi kaksi vierasta. Tehtiin popcorneja mutta mites kävikään. Kun avattiin mikron luukku, popparipussi lysähti kasaan. Onneksi oli toinen pussi käytettävissä. Tuo lyttänä lähtee Ruokakeskolle.

Tässä kuva muutaman päivän takaa. Sateen pieksemä Ukonkello.