sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Ja taas meitä onnisti

Moni vanha lukijani varmasti muistaa erään hyvin antoisan mökkireissumme muutaman vuoden takaa. Olimme varanneet mökin. Oli grillikatos, oli vene...olipa mökkikin. Paikanpäällä paljastui totuus. Mökki oli autotalli ! Täytyypäs laittaa se juttu tänne uuteen blogiini, kunhan vuodatus sattuu joskus toimimaan, että saan reissua valaisevat kuvatkin siirrettyä. Juu, mutta nyt viimeisimpään minireissuumme.

Jokainen perheellinen varmasti tietää, että joskus on mukava päästä lapsivapaalle reissulle. Tämä kesä kun on muuten menny jo ihan plörinäksi ja on tullu kateltua enemmän ja vähemmän tarkkaan oman talon seiniä, päätimme isännän kanssa lähteä yhdeksi ainoaksi yöksi leirintäalueelle.

Mies varasi puhelimitse ns. kahden hengen mökin. Kysyi saunallista mökkiä. Kyllä, kyllä kaikissa mökeissä on sauna. Saatiin vieläpä mökki joka on juuri remontoitu ja sijaitsee meren rannassa.  JES...ei muuta kuin hynttyyt läjään ja menoksi. Talonvahdiksi ja lemmikkiemme seuraksi jäi tenavat J, P, E ja A. 

Matka ei ollut pitkä. Noin puolituntia ja oltiin perillä. Pihaan ajettuamme minulla loksahti jo leukapielet sijoiltaa. En hitto ! Ei oo mahollista.  Merenranta mökki?! Missä? Ei kai se vain ole tuo? Isäntä jo siinnä vaiheessa sano, että varmasti on tuo. Pikkutönö, jonka terassi on lähes kiinni rantasaunassa !


No joo, on hieno terassi. Oikein valokate ja kaikki. Ihan on just tehty. Sekö on se remonttiosuus?
Eipä siinä mitään. Siis sisältä juuri maalattu. Maalin haju vaan meinas mennä astmaatikolla keuhkojen pienimpiinkin alveoleihin tukkien ne pelottavasti.

Niin tosiaan se sauna ! Siinähän  se nenän edessä. Jokaiseen mökkiin kuului sauna. Tuo yksi ja sama. Uikkarit päällä olisi saanut mennä saunaa heti kun se oli lämmin. Kavereina kaikki ne jotka sinne sitten mahdollisesti hipsivät. Kuka selvin päin ja kuka päihtyneenä. Ei kiitos. Antaapa saunan olla.


Saunojat oli kaikki miehiä, jotka kävi kusella saunan takanurkalla puuvaraston reunaan.. Olihan siinnä kahtelemista. Hyi hitto ! Toivottavasti puut ehtivät kuivaa harvalaudotteisessä puuvarastossa ennen seuraavaa saunanlämmitystä.

Tässä mökin sisätiloja:


En uskaltanut juurikaan jalkojani oikaista, ettei jääkaappi putoa päälleni. Olihan se sentään vanhan kirjoituspöydän puolikkaan päällä, joka kenotti uhkaavasti etuviistossa. Huom tuo hieno "astiakaappi" tuolla jääkaapin päällä. Ai mikä kaappi? No ei mikään !


Tässä toinen reuna mökistä ja se toinen puolisko kirjoituspöydästä, joka hoiti kahvinkeittimen ja keittolevyn säilytyksen virkaa.


Katossa roikkui valaisin. Kätevästi johdot esillä:


Mökistä ei löytynyt roskista mutta se nyt on pieni puute. Sängyt oli ihan kohtalaiset nukkua mutta kiittelin taas itseämme, että otettiin omat peitot ja tyynyt mukaan, koska yöllä oli aika viileä ja mökin peitot oli todella ohuet.

Kun taas oltiin ensijärkytyksestä toivottu ( pahemmissakin paikoissa on tullut kyllä oltua ), alkoi nälkä kurajamaan suolenmutkissa siihen mallin, että ruokahan siinä tuli mieleen. Siispä nokkakohti varsin lähellä sijaitsevaa päärakennusta, josta oli tarkoitus ostaa annokset päivän keittoa.

Astuimme muutaman rappusen verran ylätasanteelle, josta meni ovi sisätiloihin. Yleisilmeeltä ihan siisti.
Vasemmalla puolen heti oven vieressä oli pieni pöytätaso, jossa oli keittoastia. Hieno digitaalisella näytöllä oleva pata. Seinällä oli kyltti 
Päivän keitto 6€
liha

Teksti siis todellakin tuohon tyyliin. Ilmeisesti vain sanan liha tilalle vaihdetaan joku toinen sana tarpeen mukaan. Onneksi isäntä kurkkasi keittokattilaan ennen kuin ehdimme maksaa. Eipä siellä muuta ollut, kuin muutama perunanlohkoja ja lientä. Taisi liha etiskellä kaveriaan, jossain kattilan pohjalla. Joten ei kiitos sitten sitä laatua. Tilattiin makkaraperunat. Normi grilliversio. Ei mitään erityistä mutta ihan syötävää. Siirtyihän sillä nälkä tuota tuonnemma.


Se mistä annan kyllä lähes täydet pisteet on naisten vessa. Siisti ja hajuton.

Hiljaisesta hetkestä nauttien, luin 100 sivua kirjaa, kunnes oli pakko ottaa päiväunet miehen etuillessa höyhensaarille.

Illan tullen saatiin sitten päähämme, että koska paikanpäällä on karaokea niin sinne siis. Isäntä tykkää laulaa. Enpä tiedä oliko se nyt sitten yhtään sen parempi valinta, kuin kyseiselle leirintäalueelle meno ylipäätään. Joko laitteita ei ollut osattu säätää tai sitten ne olivat vain huonolaatuiset, eikä tasoa nostanut yhtään se, että porukka oli juovuksissa ja laulaminen monenkin eri herran suusta kuullosti lähinnä sonnin mylvinnältä.
Muutama tanssiaskel tuli sentään otettua, vaikka kappaleesta ei saanutkaan muuta kuin rytmistä selvää.

Baari ja siinä samalla karaoke sulkivat nappulansa klo 02. Olimme tosin olleet unten mailla jo useamman tunnin heräten välillä jonkun suunnattomaan intoon laulu-uralla.

Olihan se reissu tämäkin. Kotiin tultiin väsyksissä mutta sitä seuraavaa reissua odotelessa...






3 kommenttia:

  1. ei voi olla totta.:( kai muistitte antaa palautetta..kaikenlaista sini-silmäistä valehtelemista ihmiset yritysten nimissään osaakin...
    Epäonnistuneen loman parasta lienee kuitenki se,että sait olla miehesi kanssa "kaksin" ilman jälkikasvua...

    VastaaPoista
  2. Suvi: Parasta siinnä olikin lapsivapaat tunnit :) Kukaan ei kyselly mitää, eikä ollu vaille mitään. Saatiin ihan omaa aikaa.

    VastaaPoista
  3. Voi ei... Muistan kyllä sen yhden reissun, josta mainitsit. Mistä näitä "mainioita" paikkoja oikein löytyy... :))) Toivottavasti joskus onnistaisi!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. Iloista päivää.