maanantai 14. toukokuuta 2012

"Erakko"

Olen ihmistyyppiä, joka viihtyy paljon itekseen(kin). En soittele juuri koskaan - en kenellekään. En edes omalle äidilleni. Saatan heitältää tekstiviestin, jos minulla on asiaa. Sitä on harvoin. Suurperheessä on suuret menot. Ehkä se on yksi syy, etten soittele. Säästän puhelinlaskussa. Puhelinlaskut kun ei sovi tässä talossa 100€ sisälle jo muutenkaan. Minulla siis täytyy olla oikeasti asiaa, jos soitan.
Moni on sen ymmärtänyt ja moni jättänyt ymmärtämättä. Se on heidän ongelmansa. Nykysin on kuitenkin lähes kaikilla netti ja näin ollen yleensä myös sähköposti. Sitä voi vapaasti käyttää. Toki minä vastaan puhelimeen, jos se soi ja jos olen semmosessa paikassa, että voin puhua. facebook:sta näkee kuulumiset, niin minä kuin muutkin. Olen siis hengissä, eikä mitään kiirreellistä kerrottavaakaan ole. 
Ei siis tarkoita, että olen vetänyt karttapallon henkitorveen, jos en soittele. Voi mennä viikkoja, että minusta näkee vilahduksen vain netin kautta. Mitä sitten?! Minä elän elämääni siltikin. Elä siis sinäkin.

Keskiviikkona tulee koulun akvaariokalat kesähoitoon. Kolmas kesä jo. Ovat kaloja, joita minulla itsellänikin on, joten se ei vaadi sen kummempaa järjestelyä. Ainoastaan marmorirapujen takia käynnistän yhden ylimääräisen altaan. Ovat sen verran metsurinaisia, että en ota riskiä kalojen, enkä edes kasvien suhteen vaan laitan heidät suosiolla omaan akvaansa. Tosin en edes tiedä montako niitä on tulossa. Isoin on kuulema tällä hetkelää noin tulitikkulaatikon kokoinen. Keskenkasvuisia siis ovat. Suodattimen hiukan ylimitotan. Ravut ovat sen verran kovia paskakoneita, että parempi reilun kokoinen suodatin, kuin liian pieni.

Bobin aurinkolasit ovat vielä matkalla. Tulisivat nyt edes huomenna. Päästäsi pitkin tietä lenkille, eikä tarviis pyöriä vaan omassa pihassa. Tänäänkin on niin tuulinen päivä, ettei uskalla edes harkita lenkille lähtöä. Se olis takuuvarmasti Bobilla silmätulehdus tiedossa.

2 kommenttia:

  1. Tunnistin itseni tuosta soittelujutusta. Itse soitan myös vain silloin, kun on asiaa. Netissä kyllä höpöttelen, kun se on saman hintaista, onko minuutin vaiko tunnin linjoilla. Enkä muuten välttämättä vastaa puheluihin, jos on tuntematon numero. En vaan jaksa kinata puhelinmyyjien kanssa. Joka haluaa jutella kanssani, niin jättää sitten viestin vastaajaan, joka kyllä kertoo aika selkeästi kenelle puhelu on tullut: olen nauhoittanut sinne oman viestini.

    Joskus tuntuu vaan siltä, ettei koskaan saisi olla yksin, vaikka haluaisi...

    VastaaPoista
  2. kukin taaplaa tyylillään,eikös se niin mene:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. Iloista päivää.