Kevättäkö kohti

Lähes nollakeli meidän kohilla. Tosin hyvä sää ulkoilemiselle. Kävin aamusta Bobin kanssa kävelyllä. Onneksi sytkäsin koiralle manttelin päälle. Puistossa nimittäin tuuli. Ei mitenkään kylmästi mutta kuitenkin. Meidän pihassa se jää monesti huomaamatta. On sen verran puita tontin reunoilla. Bobi on tosi viluinen tapaus.

Eilen hoksasin, että Bobi ymmärtää käsimerkeistä ainakin sen, kun näyttää mihin suuntaan saa tieltä mennä ( fleksissä kyllä). Näytin suuntaa ojanpientareelle ja hetihän se sinne hyppäs. Näky vaan korvat, kun paineli läpi lumikinoksen. Se olikin siitä hauskaa. Heittelin lumipaakkuja. En sentään mitään pään kokosia. Kun päästään takaisin omalle kujalle, päästän Bobin useinkin vapaaksi. Se juoksee ja pomppii, hyppii ja jarruttelee into pinkeenä omalle pihalle asti ja takas minun luo. Se on hulvaton näky. Monesti jään vielä pihalle leikkimään sen kanssa piilosta. Bobi osaa mennä piiloon vuorollaa ja odottaa kun minä menen näkymättömiin. Voi sitä riemun määrää, kun ollaan taas näköetäisyydellä. Hassu koira.

Parit Siililapaset sain valmiiksi. Niitä pääsee tiiraamaan "AikaniKuluksi" blogissa. Tuskinpa niissä mitään katottavaa tosin on. Samanlaisia, kuin jo aikasemmatkin. Vielä on yhet jonossa. Tänään yritän ne saaha puikoille. Niska on vähän jumissa. No, vähän ja vähän. Päätä ei kärsi kääntää suuntaan, eikä toiseen mutta nappasin äsken särkylääkkeen, joten eiköhän se suurin kipu kohta hellitä. Oon huomannu, että mitä vähemmän neulon, sen hanakammin on niska/hartiasärkyä. Pitää siis neuloa koko ajan...heheh...Etusormen nivel on kyllä kippee mutta vain jos liike on sivuttaissuuntainen. Siis koukistaminen ja ojentaminen ei satu. Siis senkin puoleen voin pitää puikkoja käsissäni, vaikka 24 tuntia vuorokaudessa. Taitaa vaan langat loppua.

Seurakunnasta ei ole vielä sähköpostia kuulunut sitten eilisen, joka tuli kirkkoherralta. Oli vähän suu ymmyrkäisenään. Lupasi selvittää tilannetta. Ilmeisesti ei tienny koko asiasta. Kaipa se muuten olis jo osannu vahvistaa asian.