perjantai 20. tammikuuta 2012

No just ja silleen

Kyllähän se aurauksesta vastaava soitti eilen. Sano laittavansa auraajan uudestaan töihisä. Oli tullu 3 muutakin soittoa samanlaisesta asiasta. No, eipä oo auraajaan vaan näkyny! Minähän sitä oon niin kettumainen akka, että tänään soitan uudestaan. Kohtahan tässä saa muuten poloviaan myöteen lumessa rähmiä. Kolan kanssa en sentään ala pitkin tietä kulukemmaan.

Illan hämärtyessä, siis eilen, kaivelin auton lumen alta. Oli 5 senttiä lunta auton päällä ja ihan muutamaan tuntiin satanutta. Yllättävän kauan meni harjaillessa eto määrää. Tällä hetkellä ei sada lunta. Keli on likas mutta sää niin mukavan lupsakka. Kohta puoliin tellään ulukovaatteet niskaani ja lähen koiran kanssa lenkille.

Vanahimmilla tenavilla riittää vielä unta. Poika P:llä on vapaapäivä ja tyttö J lähtee vasta klo 9 bussilla kohti opinahjoa, joka on naapurikaupungissa. Yleensä P ja J lähtevät jo klo 7 bussilla. He ovat ns. opiskelijoita. Kaksi nuorinta lähti kouluun hetki sitten. He käyvät ala-astetta. Niin ja vanahimmainen on ollu pari päivää meijän ilona kissoineen päivineen. Hän puolestaan on sairauslomalla kolaroituaan taksin kanssa. Selekään tuli joku lihasrevähtymä siinnä rytäkässä. Onneksi ei sen pahempaa. Minä laitan likan pienelle kävelylle päivemmällä. Ei se maaten parane, jos ei rehkienkään.

Maanantaina lähetän nettitikun huoltoon. Ei kerta kaikkisesti toimi. Just äskenkin, kesken kirjoittamisen, heivas netistä ulos. Onneksi olin kopioinu jo kirjoitetun tekstin, ihan vaan varalta, hiirelle. Millon ei saa yhteyttä, millon heittää ulos ja millon mitäkin. On heikkoa yhteyttä, on hyvää yhteyttä on ja on ja on. Turha tästä liittymästä on maksaakaan, kun ei toimi. Sopimusta on jälellä vielä vuosi mutta onneksi operaattori sanoi, että jos ei huolto auta, vaihdetaan liittymä ja mokkula.

Katos vaan. Vanhimmainen heräsi ja on kiukkunen kuin ampijainen. Pitäisi olla hiljaista ja meillä kun ei ole. Lie liian hyvää tottunu yksin asuessaan. Koirat haukahtelee, jos ei jonkun tulijan takia niin sitten muuten vaan lystikseen jonkun lelun takia. Nyt sen takia, että ulko-ovi kävi. Jopa vanha Netta innostuu joskus. Kani rummuttaa häkkinsä lattiaa, koska haluaa jo juoksemaan huoneeseen. Tyttö J heräsi ja tömistelee jaloillaan lattiaa. Hänellä kun on raskas askel. Minä naputan tätä näppistä, akvaarion pumppu humisee. Tosin sitä ei huomaa, jos ei jää vartavasten kuuntelemaan. 330L litrasessa nuoliaiset ovat syömässä ja naksutus kuuluu "ulos" asti. Ei ole hiljaista, eikä tarvihekaan olla.

Jään odottelemaan sitä auraajaa.


3 kommenttia:

  1. Toivottavasti auraaja löytää perille... :)

    VastaaPoista
  2. ihanan kodikasta tuntuu teillä olevan, kodikkaat äänet, koirat ja kalat ja sun muut:)

    VastaaPoista
  3. Hauskaa, löysin uuden blogisi. Sinäkin sitten vaihdoit tälle puolelle =). Vähän omituinen ratkaisu auraajalta jättää puolet tiestä auraamatta, olisi kiva tietää mitä hänen päässään on liikkunut moista ratkaisua tehdessä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. Iloista päivää.