Lauantaita

Mokkula on edelleen huoltomatkalla. Sain lainaan pojalta hänen käytössä olevan tikun. On vähän orpo olo, jos ei pääsee nettiin välillä. Sitä on vissiin niin jymähtäny nettimaailmaan.

Pakkasta on ollu kymmenkunta-astetta jo monta päivää. Kääpiöpinserimme Bobi ei suostu lähtemään lenkille, vaikka olis mimmoset turat päällä. Hetken kävelee ja sitten lyö jarrut päälle, joten on kannettava. Ei lämpene sitten edes kotona viltinkään alla. Eipä tuo tietysti mikään ihme ole. Pikkunen koira, jolla ei ole aluskarvaa ollenkaan. Joten tule kesä, tule, pääsen lapio- ja haravaointihommiin. Koirien paskat on kerättävä ja sitä nyt sitten riittää, kun Bobille on liian kylmää - käy omalla pihalla - ja Nettahan ei jaksa enää lenkkeillä, joten myös sen pötkylät löytyvät lumien sulettua. Koirallisen ihmisen keväistä arkea.

Neulonu olen nyt lähinnä pieniä sukkia lankojenjäimistä. Lahjoitan ne sitten johonkin aikanaan. Nyt puikoilla aikuisen villasukat. Tosi hijasta vaan on tuo neulominen tällä hetkellä. Ei jumapliut anna käet neuloa. Muutama kerros ja on särky jo sitä luokkaa, että se pakottaa laskemaan puikot alas. Mitä lie tuleman.

Maanantaina verikokkeissiin. On taas 3kk hujahtanu sitten viime kokkeihen. Eiköhän siellä maksa-arvot pauku niin ku ennenkin. Vain mikäs siinnä. Epilepsialääke nostaa arvoja. Ei voi mittään. Verensokereita vähän jännitän . Viimeksi olivat koholla. Toivotaan, että nyt ovat älynneet laskea alemmas. Ei paljon mieltäni hivele, jos joudun rasitukseen.

Näillä mietteillä sunnuntaita kohti.